menneisyys

aattelin kirjottaa postauksen siitä mistä tää kaikki alko ja muita mun taustoja.

mun 'sairaat' ajatukset alko tosi nuorena (5-6v) ja sillon ajattelin et haluisin kuolla ja viillellä. se helpotti kun menin 1 luokalle ja alko taas 2-3 luokalla. ahdisti olla koulussa , sain tukiopetuksissa itku-potku raivareita ja en suostunu menemään iltapäivä kerhoon, soitin aina itkien äitille etten halua. joskus iltasin mulle tuli itsetuhoisia ajatuksia, päivisin olin tosi pirtee jne. mulla oli aika monimutkanen ja hankala luonne. suutuin helposti ja loukkaannuin vielä helpommin mut en koskaa puhunu siitä kellekkään.

 nukkumaan meno oli yhtä helvettiä, pelotti tosi paljon sain aina paniikin, kirkusin ja itkin. herääminen oli myös tosi hankalaa , aamusin olin enemmän kun kuollu. en pystyny melkeen kävelemään ja oli masentunu olo mut se meni sitte ohi ku menin tarhaan/kouluun, siellähän oli pakko olla ilonen, muuten ei saa kavereita ?

 oon aina vihannu mun kehoa , alotin meikkaamisen 3 luokalla, panda tyylillä. kerran olin koko ajan koulussa lisännyt kajaalia ettei silmät näy ja vimpalla kuviksen tunnilla ope tuli ja kysy et onks tää sitte muka nii hienon näköstä ettei mun silmätkää edes näy. katoin peiliin ja meinasin purskahtaa itkuun, sen jälkeen vähensin meikkiä. tuntu et kaikilla on jotain negatiivista sanottavaa mun ulkonäöstä.

 oon aina ollu tosi omaperäinen ja se ollaan huomattu kaikessa. 5-6 luokalla käytin paljon toppeja ja huppareita ja usein tultiin valittamaan että herutan, vaikken heruttanu. oon meijän uokan pullukka LÄSKI ja tottakai mulla on isommat tissit kun niillä nii se näyttää enemmän sit siltä. 6 luokalla jo D-kuppi. se nyt vaan näyttää erillaiselta kun mulla on toppi kun niillä riisitikuilla. pitivät jopa alempana kun mä. siitäkin saatiin juorunaiheita, 'se leikkaa varmaa sen rintsikoita et se pystyis heruttamaan enemmän'. joo-o.

 alotin viiltelyn kutoen puolessavälissä. ensin se oli vaan sellasta 'pintanaarmu' juttuu mut sitte tuli syvempii. pian mulla oli koko käsi arvilla ja joka päivä terä kädessä. mä vaan niin rakastan mun terää.

jäin kiinni kun oltiin matkoilla , veljen kanssa sama hotellihuone ja näki mun reiden , tottakai sitten 00.00 soitto äidille __> 'se on viillelly!' , yupyup ei muutaku psykalle soitto. ja tässä sitä nytte ollaan. ei tiedä enää mitä tekis, elämä tuntuu olevan yhtä helvettiä.

'salaa' toivon et kuolisin. ei tätä vaan kestä.

tässä nyt ei varmastikaan tullu kaikkea mut lisäilen sitten myöhemmin jos jotain jäi.